torstai 30. tammikuuta 2014

Kotia ja ostoksia ja...

No niin, täällä taas. Koneelle tappelin ohjelman ja piuhojen kanssa kuvia kahdesta eri kännykästä. Miten voi muuten olla mahdollista että vanhemmalla puhelimella (E7) otetut  kuvat on parempia kuin uudemmalla (lumia900) otetut...eli vehkeen vika sitten kun on muutama kuva niin ylirakeinen että hävettää.

Olkkaria...






Makkaria (me + vauvi)


Mun Aarteita :)



Makkarin verho vaihtui tässä matkan varrella Marimekosta Annoon. Mulla on tollanen efektiverho putkien eessä ja ikkunan eessä valkoset.

Keskimmäisen pojan huonetta







Näissä pojan huoneen kuvissa huomaa eron että on räpsitty kahdella eri vehkeellä kuvia :/

Keittiöö







Toiseksi ylimmäinen maljakko on kirppuostos...näytti niin Santalahden tekeleeltä, mutta olikin Muurlaa. No ei haittaa. Sopii kuitenkin Santalahden lautasen kanssa hyvin väriensä puolesta. Ylimpänä Riihimäen lasin arki-maljakko, äidin vanha. Kierrätyskeskuksessa sama erivärisinä on maksanu 15-25e... Punainen Tamara Aladdin on vanhempien häälahja (edelleen...) ja alimpana mun kehrä-maljakot. Löysin yhden kierrätyksestä hintaan 3e ja systeri oli löytäny mulle toisen parilla eurolla. Mulla on myös kehrän booli/kahvimukit, malja/kulho ja pullalautanen, joka on vissiin jollekin pakkasfirmalle tehty logon mukaan. Pitääpä neki joskus kuvata.

Eteinen

Ovessa ohjeet, kun tuntuu että varsinkin vanhin poika avaa ovea kelle vaan pimpottajalle ovisilmään kattomatta. Täällä on käynyt aika paljon kaikkia kuuromykkäsokeita myymässä ovilla kaikkea ja mää en oikeen luota...kaikkiin ihmisiin.


Zulaketaulu :)


Eteisen, olkkarin ja makkareiden risteyksessä


Nämä kirjaimet leikkasin äidinmaitokorvike pakkausten pahveista ja päällystin tekstiteipeillä

Vessasta pieni pala

Mummot ja korut pikku näppien ulottumattomissa...

Kylppäriä vähäsen


Tulin siihen tulokseen, että suihkuverho on vähän ällö, kun se tarttuu joka paikkaan (no, ihoon) ja päädyin tällaseen ratkaisuun, koska täytyyhän siellä nyt jotain piristystä olla.

Nyt on ollut selkä niin hyvä, että oon pystynyt kävelemään kerrallaan enemmän kuin 100m pysähtymättä ja oon päässyt käymään kirpuillakin muutamia kertoja

Nämä tosin tuli Huuto.netin kautta :)
Kumelan lapikkaita ja jostain luin että näiden alkuperäinen nimi olis ollut tupsluikkari...

Lapsuuden kadonnut kirja löytyi Kontista eurolla

Joo-o, tykkään lukea "teinikirjoja"

Bodeja pikkumiehelle, joka syö niin paljon, ettei ole enää ihan pieni. Näiden hinta 0.20-1e. Hauska muuten huomata, että nämäkin ns. never heard bodyt olivat hyvässä kunnossa, melkein kuin uusia ja olivat halpoja. Samassa pöydässä oli sitten jotain merkkibodeja, jotka oli ihan nyppääntyneita ja jotkut jopa rikki/värit/kuvat lähteneet ja yhdestäkin tällaisesta "merkki"bodysta pyydettiin 5e...että en ihan ymmärrä logiikkaa.

Teinimeininki jatkuu, mutta suklaapuodin ostin siksi kun siinä leffassa on Depp.

Tän kirjan sain joululahjaks toiveeni mukasesti ja meniköhän multa 3 vai 4 päivää tän lukemiseen... eli tykkäsin.

Piti munkin väsätä tällanen pyykkipoikalyhty, joka on monessa blogissa näkynyt...On se sit kiva tuolla parvekkeen pöydällä.

Nyt minä juon iltakahvit (vai onko jo yö?). Ja sitten nukkumaan.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Still alive...

Heippa! Päätin ottaa kiireiltäni itteeni niskasta kiinni ja kirjotella välillä tännekin. Olen kyllä lukenut muiden blogeja, mutta kun on niin paljon kaikkea puuhaa niin tämä oma on jäänyt vähemmälle huomiolle.  Mistähän sitä alottais...Niin viimeksi kirjottaessani taisin olla raskaana. No, en ole enää. Jäppinen on jo reilu 6kk vanha. Ja kyllä, poika tuli taas, vaikka sanottiin että tytöltä vaikuttaa, kun ultrassa ei näkynyt mitään massiivisia killuttimia :D. E kirjaimella alkaa hänen nimensä joten nyt meidän perheessä on sitten A,B,C,D ja E...hauskaa. Muutimme myös siitä pienestä ja ahdistavasta luukusta tilavampaan. Tässä on 4h+k, peräti kaksi vessaa ja sairaan iso parveke. 93neliöö. Ei otettu sitä kakskerroksista rivaria jossa oli kiva takapiha (mainitsin tästä kämpästä vissiin), koska asunto oli törkeen ahdas ja huonosti suunniteltu vaikka siinäkin oli neliöitä jotain 90.  Kuvia laittelen elämän melskeestä kunhan löydän kännykän piuhan jolla saan mötikän liitettyä koneeseen. Muutettiin tähän 1.8 ja aika on mennyt sisustellessa ja lastenhoidossa. Selkä on pamahtanut kahdesti, vähän ennen muuttoa ja nyt toisen kerran marraskuun lopulla. Eikä se vieläkään ole parantunut täysin, joten tällä kertaa meni vähän pahemmin. Lekuri iski muhun kaks kipupiikkiä ja käski rauhottua ja sanoi että ei saa nostella ja riehua liikaa.  Vaikeeta olla reuhtomatta, kun oon sellanen ihminen jonka on vaikee vaan pysyä paikallaan. Istun olkkarissa ja zoomailen seiniä, huomaan jonkun epäkohdan jossain ja sitten on taas noustava korjaamaan tuo kamala asia (taulu vinossa, joku väärässä paikassa, en muistanut sytyttää kynttilöitä jne jne...)

Tällanen versio meidän perheestä tuli väsättyä keskimmäisen pojan kanssa taikataikinasta...

perjantai 8. helmikuuta 2013

Mitäs mulle...

No eipä ihmeitä. Massua kasvatellaan ja voidaan pahoin. Siinä syy hiljaisuuteeni. Energiaa ei tämän raskauden aikana riitä näköjään mihinkään. Edellisessä sitä oli liikaakin.Verensokereita seuraillaan koko ajan, onhan ne temppuilleet jo aiemmissakin raskauksissa ja on muuten sormenpäät hellinä siitä piikittelystä...Ei noiden sokereiden hiissaaminen ainakaan mun oloa yhtään paranna. Pitäs löytää se kultainen keskitie, mut ku on näitä ikäviä himoja esim maitoon jota en sais juoda sen maitosokerin takia juur ollenkaan. Alkuraskaudessa sitä meni monta litraa ku saisin vaan yhen lasin juoda päivässä. No opetellaan. Sitten kun olen oppinut niin tietty keto-orvokki jo syntyy ja siitä opettelusta ei enää ole hyötyä...
 Uutta asuntoa ollaan haettu pitkään ja nyt vihdoin tärppäsi. Maanantaina ollaan menossa kattomaan kakskerroksista rivaria joka näyttää ainakin ulkoapäin ja paperilla hyvältä. Sisätiloista ei ole vielä tietoa mutta se selviää tosiaan maanantaina ja sen perusteella tehään sitte päätös. Oma takapiha on kyllä iso plussa tämän monivuotisen laatikkoasumisen jälkeen. Melkeen jo nään itteni istuttelemassa kukkia sinne keväällä :D
Ja 90 neliöö on HIEMAN tilavampi kuin tää 56 :D
Ehkä jopa innostun sisustelemaan taas...
Sellaista tänne tänään.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Mistä tietää...

...että edellisestä blogikirjoituksesta on liian kauan aikaa? No siitä, että on vaikeuksia muistaa salasanaansa... :D
Ehkä näin joulun lähestyessä meikäläinenkin herää taas vähän useammin kirjottelemaan.

Nyt tällä hetkellä on voimat olleet vähän lopussa, pahoinvointia 24/7 ja väsyväsyväsy.
Kuka arvaa?
Juu, raskaana ollaan. 
"Keto-Orvokki" syntyy kesällä.

Muutamia sekalaisia kuvia ja pari löytöä...



Vähän valoa pimeyteen...

Systeriltä sain vaarin maljakon. Vaarille sen on todennäköisesti tuonut tätini tuliaiseksi matkoiltaan. EDIT. Tämä maljakko olikin töistä saatu lahja...

Toiselta systeriltä isäpuoleni äidin vanha ompelukone, joka sai tehtävän tietokonepöytänä pojan huoneessa. Toi on ihana,enkä aio tehdä sille mitään.


Meidän teenkeittopiste. Tuon teenkeittimenkin oon saanu systeriltä ja ite en ole ainakaan tuontyyppiseen suodattavaan teevekottimeen ennen törmännyt.


Kontista kannu (joka painaa aivan törkeesti) ja lasilautanen.

 Ja tämän postauksen jälkeen on varmaan helpompi taas seuraavan kerran tarttua "kynään" joten palailemisiin :)